Faktat:

Kirjan nimi: Siljan laulu - tarina tyttöbändistä
Kirjalijan nimi: Vilja-Tuulia Huotarinen
Kustantamo: Karisto
Ilmestymisvuosi: 2007
Muuta: Kuuluu Kariston Siskodisko-sarjaan ja voitti Tiina 2007 -kirjoituskilpailun.
Juonta: 15-vuotiaan Siljan isän on kuollut vähän aikaa sitten, äiti on masentunut, kaverit hylkäävät ja poikaystävänkin kanssa on tullut ero. Siljalle on todettu masennus, eikä häntä kesän alussa huvita oikein mikään. Kunnes hän huomaa lehti-ilmoituksen, jossa haetaan laulajaa Sisko-nimiseen bändiin. Silja tutustuu uudestaan vanhaan tuttuun ja saa bändikavereista ystäviä.


Olen lukenut kirjan useaan otteeseen, vähintään kolme kertaa, saattaa noit olla kertoja enemmänkin. Jo ensimmäisellä kerralla pidin kirjasta hurjasti, se sijoittu Top 10:n joukkoon heti kättelyssä. Kirjoitustyyli on mukaansa tempaiseva, kuvausta on enemmän kuin dialogia. Teos on kirjailijan esikoinen, mutta sitä ei huomaa juuri mistään, kirjoituksen taso säilyy hyvänä loppuun saakka.

Kirja on varsin musiikkipainotteinen, siinä painotetaan rivien välissä ja suoraankin, miten tärkeää musiikki Siljalle on. Silja kuuntelee paljon musiikkia ja kun lähdetään bändikiertueelle, hän myös laulaa paljon - tietenkin.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista kolmas on pisin, ensimmäinen lyhin. Minulle on epäselvää, milllä perusteella nämä osat on erotettu toisistaan, vaikka olen kirjan useaan otteeseen lukenut. Jokaisessa vahitokohdassa olisi hyvin voinut aloittaa vain uuden luvun ja joku muu kohta olisi omasta mielestäni ollut parempi aloittamaan uuden osan. Mutta kukin tavallaan. Lukujen numeroita ei ole merkitty, luvun aloittaa aina jokin kappale. Uuden luvun alussa kerrotaan kappaleen nimi, esittäjä ja kuvaus musiikkivideosta - minulle jäi epäselväksi ovatko musiikkivideot keksittyjä vai oikeita.

Kirjassa on muutamia ristiriitaisuuksia, joita ei välttämättä huomaa ensimmäisellä lukukerralla, mutta jo toisella. Ristiriidat jäivät häiritsemään minua joka lukukerralla erikseen, vaikkeivät ne olleetkaan suuria.

Kertoja on ulkopuolinen, mutta kaikkitietävä. Siljan ajatus- ja tunnemaailmaan päästään hyvin sisälle ja häneen on helppo samaistua. Siljan menneisyydestäkin kerrotaan paljon muistojen kautta, vaikka vain ihan mitättömiä ja pieniä seikkoja. Pidän kerronnasta, se on sujuvaa ja helppolukuista, kevyttä.

Kansikuva on harkittu ja yksityiskohtainen. Kannen tytöllä tosin on punaiset hiukset, Siljalla ne taitavat olla tummanruskeat, mutta pikkuseikkahan se on. Kansi kuvaa hyvin kirjan sisältöä ja jokaisella pienelläkin yksityiskohdalla on merkityksensä sisällön kannalta.

Kirja sopii niin aloittelijoille kuin konkareillekin. Kevyt teksti ei estä lukuharrastusta vasta aloittelelvaa henkilöä laisinkaan ja tuskin häiritsee koko elämänsä lukenutta. Kirja ei ole tyypillisin tyttökirja, mutta kliseisiä ja kulutettuja juonenkäänteitä löytyy muutama. Pidän hiukan auki jäävästä lopusta, lukija saa itse värittää kuvan loppuun.

Minä pidän tästä kirjasta ja suosittelen sitä kaikille. Eipä turhaan kilpailua voittanut!